Saaristo

Pyöräretkellä Ahvenanmaan saaristossa – osa 2, Sottunga

6.7.2020

Blogiyhteistyö: Lyckliga Lottas*

Ahvenanmaalla on yhteensä 16 kuntaa, joista pienin on koko Suomen pienin kunta, Sottunga. Sottungassa asukkaita vuoden 2019 lopussa oli 88, koulu sulki ovensa viimeisen kerran keväällä 2019. Kunnasta kuitenkin löytyy edelleen mm. kauppa, kirjasto, posti, vierasvenesatama, ravintola sekä majoituspalveluita. Olen haaveillut pääseväni käymään Sottungassa jo pidemmän aikaa. Nyt unelmani toteutui!

Pyöräilimme Sottungaan siis Föglön kautta. Lauttamatka Föglön Överöstä kesti 35 minuuttia, juuri ja juuri ehdimme syömään laivan kahviosta ostetut päivän annokset, perunasalaattia ja paahtopaistia. Kasvissyöjämme söi mozzarella-pesto paninin. Tämän lauttalinjan löydät aikatauluista nimellä eteläinen linja. Koska kello oli jo 17.15 satamaan saavuttuamme, päätimme suunnata suoraan Sottungan “keskustassa” sijaitsevaan majoitukseemme. Nukuimme blogiyhteistyön merkeissä ihastuttavassa Lyckliga Lottas aamupalamajoitusta tarjoavassa majapaikassa. Toisella puolella Lottan majoitusta sijaitsee kylän kauppa ja toisella puolella suljettu koulu. Pihalla kanat ja tipuset juoksentelivat kukkojen kanssa vapaudesta nauttien. Ihastuttava paikka kylän keskeisellä paikalla.

Lyckliga Lottas tarjoaa majoitusta kolmessa huoneessa, joissa on yhteensä kahdeksan sänkypaikkaa. Ja meidän sänkymme olikin yksi parhaimmista missä olen nukkunut. Selkäni ei siis kestä pehmeitä ja liian joustavia sänkyjä, tämä oli minun selälleni ihan täydellinen! Joustava, mutta napakka. Tyynynkin olin jättänyt tällä kertaa kotiin, mitä siis en ikinä tee (hirssiakanatyynyni on herkkien niskojeni takia matkannut mukanani mm. Kreikassa, Israelissa ja Norjassa – tämä oli siis poikkeuksellista, mutta halusin ottaa mahdollisimman vähän tavaraa mukaan), joten olin erittäin positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvä tyynikin oli, vaikka tavallisella tyynyllä en vuosiin ole nukkunut.

Suomen pienimmän kunnan kyläreitti Sottungassa

Illalla päätimme tutkia hieman kylänraittia ja kävelimme Suomen pienimmän kunnan reittiä, jonne oli kivasti myös laitettu esille erilaisia infotauluja. Täällä kulkee tosin ymmärrykseni mukaan kolme eri reittiä; Visit Ålandin, Pyhän Olavin merireitti ja sitten vielä kyläläisten oma. Reitit suurimmalta osin kulkevat samaa matkaa, paikoittain pitää karttaa lukea erityisen tarkkana, että pysyy oikealla reitillä.

Myös entisen koulun pihalla oli todella monipuolisesti keinuja, jalkapallomaaleja (ja palloja!) ja muita leikkivälineitä. Siellä meidän lapset olisivat viihtyneet varmaan monta tuntia, mutta yöunet kutsuivat.

Aamupala oli ehdottomasti yksi parhaista koskaan syömistäni. Tuoreet, Lotan leipomat sämpylät, tuorepuuroa, smoothieta ja runsaasti hedelmiä – unohtamatta mehuja, jogurttia, myslejä, kahvia, leikkeleitä ja niin edelleen. Ihastuttava aamupalahuone on kuin aarrearkku, jota Lotta on arvatenkin kasannut ja keräillyt monen vuoden ajan. Ihania löytöjä joka puolella!

Erityisesti ihailin vanhaa Suomen koulukarttaa. Muistan kuinka omassa kyläkoulussamme (oppilaita reilu 20 kuudella luokalla) järjestäjän tehtävänä oli aina tarvittaessa levittää samainen karttarulla valmiiksi. Rakastamme myös mieheni kanssa molemmat karttoja, niitä voisi tuijottaa ja tutkia tuntitolkulla.

Aamupalan ja hitaan aamupäivän jälkeen lähdimme uimarannan etsintään. Lotta vinkkasi meille kivan rannan, tosin vain yksi meistä tarkeni uida, tuuli oli sen verran kovaa. Mutta ranta kallioineen ja venevajoineen oli ihana.

Tuolta rannalta kulki myös Pyhän Olavin merireitti. Ja kun olimme hetken seisoneet rantakallioilla, ulapan takaa lipui esiin Tallink Siljan laiva, sekä toisesta suuntaa lensi helikopteri. Aluksi ajattelin kopterin tulleen hakemaan Sottungasta jotain sairastunutta, mutta kopteri jäikin pörräämään laivan päälle pitkäksi aikaa. Sopivan tuuliraon tultua se laskeutui laivan kannelle. Se olikin aikamoinen spektaakkeli aivan silmiemme edessä. Emme tiedä, oliko kyseessä harjoitus vai todellinen hätä. Toivomme tietenkin, että kaikki päättyi hyvin.

Ennen kotimatkaa olimme päättäneet vielä poiketa lähellä satamaa sijaitsevassa Sottungan kirkossa. Hautausmaalta löytyi myös erikoinen risti, tuntemattomalle sotilaalle. Saimme selville, että kyseessä oli läheiseltä saarelta 1944 kuolleena löytynyt saksalaissotilas. Hautausmaalta näkyikin jo miltei satama, josta lautta Långnäsiin kesti vain yhden tunnin ja 15 minuuttia.

Långnäsistä sitten poljimme kotiin, pieneen vastatuuleen. Poimimme vielä kukkia ja metsämansikoita nuorimmaisen kanssa, mies kävi Lumparlandin Klemetsbyssä kaupassa ruokaostoksilla ja vanhimmat lapset halusivat vain kiireen vilkkaa kotiin. Kotiin tultuamme he olivatkin vallanneet sohvan ja lukivat sanomalehtiä väsyneinä, mutta onnellisina.

Ihana minireissu! Seuraavaksi sitten varmaan Kökariin tai Kumlingeen. Kumlinge onkin ainut Ahvenanmaan kunta, jossa en vielä ole vieraillut.

Oletko sinä pyöräillyt Ahvenanmaan saaristossa? Onko sinulla kivoja vinkkejä?

Kokoan vielä hieman myöhemmin vähän yleisemmän kirjoituksen pyöräilystä Ahvenanmaalla, sen verran yksityiskohtaisempia kyselyjä aiheesta on tullut.

*Blogiyhteistyössä Lyckliga Lottas (majoitus saatu)

  • Reply
    Stacy
    12.7.2020 at 20:42

    Olen itsekin majoittunut Lyckliga Lottasissa pyytämättä yhteistyötä, mutta tykkäsin. Ainoa on tietysti se, että se sijaitsee kylällä eikä lauttarannassa, mutta ei se mitään, sillä kyyti järjestyi ja avasivat kirkonkin minulle. Kauheasti nähtävää ei Nokikielessä ole, kun se on niin pikkuinen saari, mutta kyllä siellä mieluusti yöpyy. Aamupalalla söin tietysti munia, jotka tulivat samalta pihalta.

  • Reply
    Mari/Kodinvaihtaja
    12.7.2020 at 21:51

    Kuulostipa ihanalta aamupalalta, tosin perheemme miehet olisivat kauhistuneet moisesta:-)

  • Reply
    Terhi
    13.7.2020 at 14:00

    Sottunga on pieni ja idyllinen saari jossa toki viihtyisi kauemminkin kuin pari päivää. Tänä kesänä vierailin kaikissa Ahvenanmaan kunnissa, vihdoin Vårdökin tuli tutkituksi.

  • Reply
    Taina / Seikkailupyöräilijä
    13.7.2020 at 18:08

    Oijoi, tulee kyllä heti nostalgiset muistot meidän parin vuoden takaisesta Ahvenanmaan-pyöräreissusta mieleen. Föglössä käytiin myös, mutta ei päästy Sottungaan asti. Niin ihania saaristomaisemia sielläkin näyttää olevan!

  • Reply
    Arja/ Elämänmakuisia matkoja
    14.7.2020 at 17:08

    Olipa kiva lukea Sottungasta, kun siellä ei ole Ahvenanmaan reissuilla (eikä silloin, kun olin siellä töissä) tullut käytyä. Viehättävä paikka kuten koko saaristo!

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    15.7.2020 at 17:05

    Kiersimme aikoinaan monta vuotta saaristoa (ja vähän laajemminkin Itämerta) purjeveneellä ja siltä ajalta muistan parikin yöpymistä myös Sottungassa. Monissa vierasvenesatamissa on tarjolla pyöriä, Sottungassa taisi olla niin, että paikallinen kauppa tarjosi pyörät, niin venesatamastakin pääsee kauppaan ja sen myötä olen lyhyitä matkoja pyöräillyt monessakin kohdin Ahvenanmaalla. Sottunga on kyllä idyllinen paikka! Joskus se taisi myös olla verotuloilla mitattuna ellei Suomen varakkain, niin ainakin varakkaimpia kuntia 🙂

Leave a Reply