Yhteiskunta

Glad Svenska dagen! ja suhteestani Suomen ruotsinkielisiin

6.11.2018

Svenska dagenia, eli ruotsalaisuuden päivää, alettiin Suomessa viettää 110 vuotta sitten. Päiväksi valikoitui Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin (juliaanisen) kalenterin mukainen kuolinpäivä. Liputuspäiväksi se julistettiin vuonna 1979. Päivän tarkoituksena on juhlistaa ja vahvistaa suomen ruotsinkielisten identiteettiä ja oikeutta omaan kieleensä.

Itse olen varmaan aika tyypillinen suomenkielinen suomalainen. Vartuin Satakunnan metsissä pienessä kunnassa, jossa tilastojen mukaan on neljä ruotsinkielistä (mutta kukaan ei tiedä ketä ja missä ne neljä ovat..). Ruotsin kieli on ainakin osittain pakkopullaa ja se asennehan syötetään lasten ja nuorten aivoihin jo varhain. Ruotsia ei vain tarvita, eikä edes ymmärretä, että Suomessa asuu ihan oikeasti ihmisiä joiden äidinkieli on ruotsi. Ja ne samat ihmiset kannattavat Suomea jääkiekossa – Ruotsiakin vastaan. Tietenkin, koska ovat yhtälailla 100% suomalaisia kuin minäkin. Puhuvat vain suomen sijaan ruotsia.

Kun vähän reiluna parikymppisenä mainitsin äidilleni ”yhdestä komeasta ruotsalaispojasta” sain heti muistutuksen, kuinka en seiskaluokan lähestyessä kuulemma halunnut opiskella sitä ”pakkoruotsia”. Ja pakkoruotsihan on varmasti meille kaikille tavalla tai toisella tuttu termi. Yllätyksekseni ruotsi olikin helppoa ja kivaa. Paljon hauskempaa kuin vaikea englanti. Silti minulla ei tuolloin vielä ollut hajuakaan, että tässä maassa asuu ruotsinkielisiä. Kai siitä olin kuullut, mutta en vain TA-JUN-NUT. Olin 19 vuotta kun tutustuin ensimmäiseen suomenruotsalaiseen. Hän on ystäväni edelleenkin. Muutamaa vuotta myöhemmin tutustuin ruotsalaiseen mieheeni ja kun muutimme naimisiin mentyämme Turkuun opiskelemaan, alkoi aivan uusi maailma avautua meille molemmille. Suomenruotsalaisten maailma.

Mieheni alkoi opiskella Åbo Akademissa ja sitä kautta aloimme tutustua suomenruotsalaisiin. Aloimme oppia ja ymmärtää heidän kulttuuristaan ja siitä miten he Suomemme kokevat. Iloista ja kivuista. Olemme ystäviemme ja työnkin kautta tutustuneet ja työskennelleet näiden kielikysymysten parissa. Pohtineet, ihmetelleet, yllättyneet, ihastuneet ja vihastuneet. Mutta ennen kaikkea on kuin kokonainen uusi maailma olisi avautunut näiden ystävieni kautta minulle. Suomen ruotsinkielisillä on monia samoja perinteitä kuin minullakin, mutta myös erityisiä omia perinteitään. Turun vuosien aikana olemme saaneet viettää vappuaattoja ja Svenska dagenia ruotsinkielisissä menoissa. Viimeiset vuodet olen seurannut Suomen tärkeimpiä jääkiekko-otteluita ruotsinkielisten ystävieni parissa.  Olen myös itse muutamalle ystävälleni se ainoa suomenkielinen ystävä. Se laittaa ainakin minut ajattelemaan.

On ollut mielenkiintoista ulkopuolisena sukeltaa tähän uuteen maailmaan. Sekä minä suomenkielisenä suomalaisena että mieheni riikinruotsalaisena. Lapsemme ovat kaksikielisiä, mutta eivät siltikään suomenruotsalaisia. He ovat ruotsalaisia. Ja he ovat suomenkielisiä suomalaisia. Ja asuvat nykyään Ahvenanmaalla. Ahvenanmaalaiset ovatkin oma väestönsä, vaikka joissain tilastoissa heidät lasketaan suomenruotsalaisiksi. Itse näet heidät etnisesti ihana omana väestönään, jolla on vahva oma kansallisidentiteetti. Näin näkevät myös tuntemani suomenruotsalaiset heidät.

On ollut hienoa miten hyvin minut on suomenkielisenä otettu vastaan ruotsinkieliseen maailmaan. Uskon, että kun kunnioitamme ja rakastamme, voimme vain hyötyä ja voittaa. Matka on ollut myös kivulias. Olemme omalla kohdallamme huomanneet miten kielilaki Suomessa ei toteudu kuten pitäisi. Kun verotoimistossa ei saakaan palvelua ruotsiksi. Kun monessa paikassa palvelua tarjotaan enganniksi ruotsin sijaan. Silloin miehelläni on tapana todeta, että kävisikö kuitenkin toinen kotimainen. Niin, ruotsalainen mieheni on opiskellut suomen. Maassa maan tavalla. Ja avioliitossa sydämen kielellä.

Tiedän monien ruotsinkielisten kokevan haastavana, kun edessä on vaikkapa muutto ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta Suomen Turkuun. Kun ei ole koskaan elämässään joutunut käyttämään suomea, sitä onkin haastavaa yhtäkkiä ruveta puhumaan joka puolella. Pankissa, kaupassa, parturissa. Saati sitten lääkärissä ja synnytttämässä, kun kielilaki ei toteudukaan. Vaaratilanteitakin on tämän johdosta koettu. Ja tiedän sen haastavuuden itsekin. Olen jo vuosia käyttänyt ruotsia päivittäin ja osaan sitä. Osaan sitä niin, että sen puhuminen ei sinänsä tuota vaikeuksia. Mutta kaksi vuotta Ahvenanmaalla ovat nyt laittaneet minutkin puhumaan ruotsia sellaisissa paikoissa, missä ennen ei ole tarvinnut. Lääkärissä, neuvolassa, virallisissa laitoksissa. Pitää aina erikseen miettiä. Ja googlata. Kuten eilen kun etsin kaupasta hiilihankoa ja -astiaa takkaa varten. Kyllä se energiaa vie. Minultakin. Entäpä sitten niiltä, jotka eivät sitä ole koskaan joutuneet käyttämään opiskeltua kieltä tositilanteessa? Suomessa ihan oikeasti asuu ihmisiä, jotka eivät osaa suomea, vaan sitä maan toista virallista kieltä. Tässä kohtaa tosin en halua pehmentää asioita vaan todeta, että valitettavasti samoja asenteita kuin suomenkielisillä on, esiintyy myös ainakin jossain määrin ruotsinkielisten parissa. Tosin ”miksi ihmeessä minun täytyisi opiskella suomea” ei ole ehkä niin kauhean vakuuttava Suomen mittakaavassa. Mitäs jos rakennettaisiin molemmista suunnista sitä siltaa?

Mistä ihmeestä kateus, viha, paheksunta, stereotypiat ja jopa rasismi oikein nousee? Miksi ihmeessä emme voi ajatella sitä rikkautena, että maassamme on kaksi virallista kieliryhmää ja voimme puolin ja toisin oppia toisiltamme? Minä tunnen suomenkielisiä joilla on se purjevene ja maajusseja jotka ovat ruotsinkielisiä. Kyllä meistä molemmista kieliryhmistä on ihan jokaiseen yhteiskuntaluokkaan tässä maassa. Ja tunnemmeko oikeasti maamme historian?

Tiedämmekö ruotsin kielen juuret ja vaikutukset – oikeasti?  Tunnenko minä jonkun ”bättre folkista”? Jos en, olisiko ehkä aika viimein tutustua ja antaa tilaa stereotypioiden murenemiselle?

Niin, Turussa jo totuimme juhlistamaan tätä päivää.

Täällä Ahvenanmaalla sitä ei erityisemmin juhlita. Täällähän ”svenska dagen” on joka päivä.

Mutta kyllä se pienen aukon on jättänyt näihin marraskuun kuudensiin. Siellä ne toiset juhlistavat illalla Turun ruotsinkielisessä teatterissa. Voi kunpa voisin olla mukana.

Glad Svenska Dagen!

P.S Tässä pieni ruotsinkielinen testi päivän taustoista – testaa ihmeessä!

Ja täältä löydät `Svenska veckanin´ ohjelman.

(Ensimmäinen kuva: Kokoomus Uudenmaantulli)

  • Reply
    Kristiina Kortelahti
    7.11.2018 at 13:34

    Viisaita mietteitä ennakkoluulojen värittämistä asioista. Tuo kieliasia on juurikin niin, että vaikka me suomenkieliset usein ajattelemme että suomenruotsalaiset olisivat jotenkin parempia ja rikkaampia kuin me, niin näin ei suinkaan ole. Ja kaikki Suomessa asuvat eivät todellakaan osaa suomea ja vaan piruuttaan eivät viitsi sitä puhua. MUTTA silti olen sitä mieltä että Ahvenanmaallakin pitäisi jo heti alaluokilla aloittaa suomenkielenn opiskelu, jos ei pakollisena, niin ainakin vapaaehtoisena.
    Kävin muuten kaupunginkirjastossa tänään ja Sirkus-esittely oli aivan ihastuttava! Mieli olisi tehnyt kömpiä niihin pieniin huoneisiin sisälle 🙂

  • Reply
    Kristiina Kortelahti
    7.11.2018 at 13:36

    Vielä piti sanomani, että tuo postauksesi lopussa oleva lause Uudenmaan tullista herätti mielessäni lapsuusajan muistoja. Silloin Turussa puhuttiin aina Uudenmaan tullista, joka oli Uudenmaankadun ja Kupittaankadun (tai Itäisenpitkänkadun) risteyksessä.

  • Reply
    Ihana Ahvenanmaani
    7.11.2018 at 20:11

    Käsittääkseni nyt opetussuunnitelmauudistuksessa on mietitty sitä, että suomenkielisillä lapsilla olisi tulevaisuudessa mahdollisuus saada suomesta äidinkielen opetusta eikä vain vieraana kielenä. En tiedä mihin on päädytty ja onko tämä vain kaupunkilegendaa. Meillä esimerkiksi esikoinen voisi aloittaa suomen kielen opiskelun vuoden päästä, mutta olemme päätyneet, että ei aloita. Hänen kielensä on niin vahva, että se vain turhauttaisi aloittaa tuossa vaiheessa alkeista. Mietitään koko ajan miten sitten saadaan, ja missä vaiheessa, häneen taottua suomenkin kielioppia.

    Sun pitää kyllä mennä uudestaan sinne kirjastoon ja rohkeasti kömpiä niihin huoneisiin! 🙂

    Asuttiin ennen Mäntymäenaukiolla, ja silloin kun bussilla keskustaan menin niin monesti mietin että mistä se bussipysäkki ´Uudenmaan tulli´ on oikein saanut nimensä. 🙂

  • Reply
    Kxgmfl
    5.5.2023 at 09:05

    cheap cialis without prescription cialis tadalafil 10mg buy generic ed pills over the counter

Leave a Reply