Bomarsundia valloittamassa

Tänään päätettiin lähteä hakemaan tytärtä leiriltä kotiin koko perheen voimin. Aamupalan jälkeen hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti pohjoisemmassa sijaitsevaa Vårdön kuntaa. Vårdön asukasluku on 430 henkeä ja äkkiä laskeskelemalla sain pinta-alan meren määräksi 82%, joten saaristokunnasta puhutaan. Mehän ei muuten siis virallisesti edes saaristossa asuta, vaan Manner-Ahvenanmaalla. Tämänkin kun tajusin niin siinäpä oli Satakunnan plikalla sulattelemista, meri kun on aina muutaman kilometrin jälkeen vastassa. Mutta näin se nyt vain on.

Vårdön puolelle pääsee vaijerilossilla, ja jos pidemmälle jatkaa niin edessä on vielä muitakin lauttoja. Vaijerilossit ovat ilmaisia ja tilaa oli ruhtinaallisesti autolle, heinäkuussa joutuukin ehkä jonottelemaan. Ennen tämä Töftö-Prästö -linjan lossi kulki ilman aikatauluja, ja satamassa on edelleenkin kutsuntanappi jota painamalla lossin saa luokseen oikealle puolelle vesistöä. Onneksi kuitenkin muistin jostain takaraivon sopukoista, että siitä lauttalinjastahan käytiin suuren suuria keskusteluja lehtien palstoilla. Tarkistin asian, ja kyllä vain; lautta kulkee siis nykyään aikataulun mukaisesti vartin välein. Lauttamatka itsessään on huikeat neljä minuuttia. Lauttakuskin paussien takia kannattaa kuitenkin vilkaista aikataulua etukäteen Alandstrafikenin sivuilta.

Kaunistahan siellä on, aivan kuten kaikkialla täällä. Ehdittiin ihmeeksemme jo edelliseen lauttaan (you know, lapsiperheethän ei useinkaan ole ajoissa missään – ainakaan me). Käytiin siis leirin päätöstilaisuuden odottelun sijaan tsekkaamassa leiripaikan viereinen kirkko, sisälle ei kuitenkaan vielä tähän aikaan kesästä päässyt. Täällä hautausmailla yleensä on muistomerkki merellä hukkuneille ja monissa hautakivissä lukee ”merikapteeni”. Mitähän kaikkia tarinoita noiden nimien alle kätkeytyykään?

Leiripäätöksen jälkeen lähdimme lossilla takaisin ja päätimme pysähtyä Bomarsundin linnoituksille leikkimään ja uimaan. Bomarsundin alue on valtava 870 hehtaarin muinaismuistoalue, joten tänään valloitimme vain pienen osan siitä. Aluehan on siis ilmainen! Ensimmäisenä mentiin uimaan, ja tätä uimarantaa voin toden teolla suositella! Ihanaa hiekkaa, lämmintä vettä ja matalaa jatkuu pitkään – eli tosi mahtava paikka myös perheille joissa on vielä pieniä lapsia. Rannalla on huussit, pukukoppi ja ruokailuryhmä. Nurtsille voi levittää viltin tai sitten ottaa kallioisemmalla alustalla aurinkoa. Ja näkymänä nuo hienot linnoitukset!