Pari ajatusta yrittäjyydestä ja kesälomailusta näin koronan valossa

Varastossa (eli päänupissani) olisi tänne blogin puolelle tekstejä ainakin viisi tuloillaan. Mutta nyt ajattelin pitää pienen kesäloman, joten en tiedä koska niitä tänne seuraavaksi päivittelen. Alunperin piti tähänkin kirjoittaa Marttojen kesäkahvilasta, mutta tämä lähtikin nyt ihan eri raiteille. Kirjoitan sen tekstin kahvilasta tämän jälkeen valmiiksi ja ajastan julkaisun, sen verran ihastuttavan puutarhahetken vietin nimittäin eilen, joten haluan siitä vinkata teillekin. Vaikkapa huomenna sitten!

Niin, kevät on koronan johdosta ollut näin yrittäjälle etäkouluineen aika rankka, sanoisin. Olen myös kuullut monen kollegan tuumanneen, että aikamoinen väsymys on päällä kevään jälkeen. Töitä on siis paiskittu hiki niskassa uusien asiakkaiden saamiseksi, sen etäkoulun ohessa, mutta kun kaikki ovat tällä turismialalla vähän samassa laivassa, niin vähän nihkeää on niin sanotusti ollut. Välillä tosi nihkeää ja sitten vähän vähemmän nihkeää. Toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa kuitenkin ihan uusi aurinkoisuus on työrintamalla hiipinyt näkyville, ja töitä on välillä sitten tehtykin sekä yöllä että päivällä. (Kyllä, puoli kolmeen yhtenä yönä.) Kova työ on saanut palkkansa (kirjaimellisesti, heh). Ja onneksi täällä hyvinvointiyhteiskunnassa on myös muita tukirakenteita, jotka ovat auttanut taloudellisessa vuoristoradassa tänä keväänä. Sekään ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Ja olen kyllä todella kiitollinen kaikille vanhoille ja uusille asiakkailleni, joita tänä keväänä on ollut! Kiitos teille!

No entäs sitten lomailu? Yrittäjäthän eivät koskaan lomaile? No eivät. Ja kyllä. Tämähän nyt ihan täysin riippuu alasta, ja myös siitä yrittäjästä. Välillä se yrittäjyys voi olla vähän liiankin tiukassa ja väärällä tavalla iskostunut yrittäjään, että ei edes halua pitää lomia. Jotkut ei niitä tarvi, jotkut ei niitä kaipaa ja jotkut ehkä ovat tehneet työstään niin tiukan osan omaa identiteettiään, että eivät suokaan sitä itselleen. Tarinoita on varmaan yhtä monta kuin on tekijöitäkin. Ja jokainen tehköön juuri niin kuin itse haluaa. Toiset painaa kesät yötä päivää duunia, ja lomailee talvella. Riippuu taas niin siitä, että kenestä on kyse.

• 

• 

Näin oman elämäni yrittäjänä päädyin vuosi sitten siihen, siis ensimmäisenä yrittäjävuotenani, että pidin parikin tosi selkeää lomapätkää, useamman viikon yhteensä. Käytiin mm. Tanskassa Skånen mökkimatkan lisäksi. Tänä keväänä ja kesänä on kuitenkin maailman tilanteen ja etenkin sen taloudellisen tilanteen johdosta pitänyt olla vähän varpaisillaan koko ajan, että teenkö töitä koko kesän vai pidänkö lomaa. Näin luovan alan ihmisenähän töitä aina riittää, mutta työt ja maksavat asiakkaat onkin kaksi eri asiaa. Että jos töitä (joista maksetaan) yhtäkkiä kipataan nenän eteen, niin ne olisi hyvä hiljaisen kevään jälkeen ottaa vastaan. Toisaalta tässä hiljattain oli vähän liiankin monta projektia päällä samaan aikaan, huomasin omien rajojen tulevan vastaan vähän huolestuttavallakin tavalla. No, toki olen vapaapäiviä pitänyt muutamia välissä ja tehnyt lyhyempiäkin päiviä, yrittäjyydessä on joustonvaraa (ja niitä kello 2.30 loppuvia päiviä myös..).

Välillä tietyt työtehtävät ovat ”puoliksi lomaa”, kuten vaikkapa tietyt blogiyhteistyöt, mutta voin kyllä kertoa, että yhden blogipostauksen ja siihen liittyvien some-kanavien päivittelyyn saa kulumaan aika monta tuntia, että itse en ainakaan todellakaan koe sitä lomaksi. Taustatyötä historiasta, pientä haastattelua, kuvien ottoa ja niiden muokkausta, kirjoittamista, kirjoituksen postausta ja markkinointia, somen eri kanavien päivitystä jne. Kyllä se some-markkinointi käy ihan täysin markkinointityöstä, vaikka sitä monet vielä 2020 eivät sellaisena näekään.

Ja sitten on ne blogitekstit ja Instagram-kuvat, jotka eivät ole blogiyhteistöitä tai kaupallisia yhteistöitä, eli ”ihan vaan mun omaa huvia”. Mutta kun katson yritykseni kokonaisuutta, niin onhan tämä sitä oman brändin vahvistamista koko ajan mitä teen. Vaikka siitä ei kukaan maksakaan niin yrittäjänä jokainen käyttämäni tunti on kullanarvoista. Ja yrittäjänä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja niin paljon tapahtuu kulissien takana. Kaikki ne kommentit, keskustelut ja kysymykset ihan vain Ahvenanmaasta – niitä on paljon ja niihin menee aikaa. Ja siis sitähän mä rakastan! Ja teen mielellään! Mutta kyllähän tässä välillä tulee ajatelleeksi, että kaikki ne tunnit on myös ”ilmaista mainosta” koko meidän maakunnan matkailulle. Että kyllä tätä nyt väännetään ihan rakkaudesta lajiin. Ja siinä uskossa, että vielä joskus tämä tuo enemmänkin leipää pöytään. Omaan pöytään. Näen kaiken tämän tähtäävän myös siihen, että itselläni on ammatillisesti enemmän annettavaa tulevaisuudessa asiakkailleni ja seuraajilleni. Toivon myös, että sen mitä teen, niin tekisin sen niin hyvin, että asiakkaani olisivat tyytyväisiä. Täällä jos jossain kaikki toimii suhteilla ja on erityisen tärkeää, että teet työsi hyvin. Huonosti hoidetut hommat kyllä äkkiä täällä 30 000 saarella pilaa myös nimen. Eli kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja niinhän tämäkin blogi on poikinut mm. kuvauskeikkoja, käännöstöitä, some-markkinointia, artikkeleiden tilausta.. Joten missä sitten menee raja työn ja vapaa-ajan välillä? Aina sitä ei olekaan. Ja se mielestäni kertoo myös siitä, että tekee sitä mitä rakastaa.

• 

• 

Tämä oli nyt vähän tällaista sekavaa ja lennokasta ajatuksenvirtaa. Vähän aivojen tyhjennystä näin loman kynnyksellä. Ensi viikolla hyvät ystävät tulevat meille kyläilemään ja odotan sitä todella kovasti. En ole itse siis helmikuun (tammikuun?) jälkeen poistunut saarelta, pisin aika täällä putkeen, niin on ihan erityisen erityistä kun joku ystävä tänne tulee käymään. Ja nyt on niin ihania säitäkin luvattu, että pakollisten koti-piha-kevät-kesä-töiden-ja-projektien lisäksi aion kyllä vain nauttia ihan omasta pihasta. Sekin on jäänyt vähän liian vähälle tähän mennessä. Onpa ihanaa vaan olla ihan lomalla!

Jokos siellä on lomat lomailtu vai parhaillaan meneillään? Vai onko lomaa tänä kesänä?

Kuvan merikallioilta minusta on napannut Ulpu Suominen.

• 

• 

•