Kotimatkalla

Joulu vierähti äitini luona Satakunnassa, lapsuuskodissani. Siivoilin, touhuilin, herkuttelin, katsoin kaksi elokuvaa, lapset katsoi miljoona lastenohjelmaa ja käytiin naapurissa sukulaisissakin, lasten ”varamummulassa”.  Lunta satoi jouluaamuksi noin puoli senttiä, juuri riittävästi, että kaikki näytti valkoiselta. Ilmeisesti Ahvenanmaallakin on hieman satanut lunta, toivottavasti!

Eilen koitti kotimatkan ensimmäinen päivä. Yritän aina näihin mantereen matkoihin yhdistää myös ystävien tapaamista, joten paluumatkalla Turkuun kyläilimme keskimmäisen lapsemme kummitädin luona ja illalla sitten kummilapsemme kotona. Yötä saimme nukkua ystäviemme tyhjässä kodissa. Yö Turussa pidentää aina tietenkin matkaa, mutta samalla se kuitenkin myös helpottaa sitä. Edessä ei ole nimittäin niin aikainen aamu kuin äitini luota suoraan satamaan ajettaessa (kokemusta on siitäkin, että kiskon lapset hereille kello 5.30 – se heijastaa vielä seuraavaan päiväänkin väsymyksen muodossa). Iltalaivoja lasten kanssa yritän välttää ihan viimeiseen asti. Kokemusta on kyllä siitäkin, että ensin lapset yrittää saada heti laivaan saavuttua nukkumaan (nukahtavat ehkä kello 22.00) ja sitten kello 00.30 heidät pitääkin jo herättää. Sitten pitää siirtyä väsyneenä autoon, jonne he nukahtavat hetkeksi ja sitten vajaan vartin ajomatkan jälkeen heidät pitää vielä kerran herättää ja/tai kantaa omiin sänkyihin unia jatkamaan. Laivojen aikataulut eivät meille saarelaisille ole niitä kovinkaan parhaita. Mutta kuinka ihanaa onkaan aina palata kotiin!

Varsinainen kotimatka koitti siis tänään, kun käänsimme nokkamme kohti Naantalin satamaa. Pienen stresssaavan episodin jälkeen (käsijarru oli jumittunut ja satamasta jo soiteltiin meidän perään, koska olimme myöhässä…) olemme nyt seilanneet täällä merellä jo nelisen tuntia, vielä tunti olisi jäljellä.  Loppu hyvin, kaikki hyvin autonkin suhteen. Mahat on täynnä. On luettu kirjoja ja väritetty ja piirretty vihkoihin. Tapeltu, halailtu ja hypitty pallomereen. Syöty ja fiikattu. Pelattu puhelimella, katsottu telkkaria, pelattu futispöytäpeliä (pojat olivat innoissaan, kun kuulivat, että tulemme vanhalla Finnlinesilla – uudella kun sitä peliä ei ole…). Ihanan rauhallisesti on kuitenkin tämä matka sujunut, rakastan matkustaa näillä laivoilla, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Hyvä leikkihuone, ruokaa ja rauhallista työskentelytilaa (mitä nyt lapsien touhujen keskellä voi olla). Tämä kotimatka oli ainut Black Friday ostokseni! Olen tehnyt töitä, haaveillut sängystä ja naureskellut vanhalle blogikirjoitukselleni laivailusta. 

Allekirjoitan täysin kaiken, mitä 1,5 vuotta sitten kirjoitin otsikolla Laivalle, jee(?) – suhteestani laivamatkustamiseen. Käy ihmeessä lukaisemassa! Siellä on kootusti tarinaa lapsuudesta aikuisuuteen – havaintoja jos jonkinlaisia. 

”Entäs ne tyypit, jotka harhailee kello 1.00 yöllä tai 4.25 aamulla silmät ristissä, yöpuvut päällä ja tyyny kainalossa juhlivien risteilijöiden joukossa? Ne olemme me, saarella asuvat kotiinpalaajat. Sitten kun vielä saisi uudelleen unen päästä kiinni kotona.”

Tänään ei tarvitse palata keskellä yötä, mutta sänkyyn voisin kupsahtaa saman tien. 

Ihania vuoden 2019 viimeisiä päiviä sinulle!