Rantavinkki Maarianhaminassa

Aurinko ja lämpö ovat todella hellineet kesälomalaisia jo useiden päivien ajan. Helteeseen on vaikuttanut osaltaan myös se, että täällä on ollut erittäin tyyntä viime päivinä. Monestihan täällä saattaa mittari näyttää hurjiakin lukemia aina siihen asti kun astelee ovesta ulos ja karu tuulen tuoma totuus paiskautuu päin kroppaa. Nyt pieni tuulenvire on vain ollut positiivista!

Itse en ole koskaan oikein ollut rantaihminen. Lapsena kyllä saatoin kolmekin kertaa saman päivän aikana pyöräillä uimaan, mutta aikuisena uinnit ovat jääneet niin vähiin että ensimmäisenä Ahvenanmaa kesänämme en tainnut edes saada talviturkkia heitettyä (ja sekin oli todella kaunis ja lämmin kesä). Yksi lapsistamme on myös pitkään pelännyt vettä meille tuntemattomasta syystä (siis aivan hysteerisesti aikanaan), ja sekään ei ole mitenkään lisännyt tätä rantaintoilua. Ja kerran erehdyin menemään yksin lasten kanssa rannalle, silloin lapsemme olivat kaksi, kolme ja kuusi vuotta vanhoja. Siinäpä sitten yritin pitää kaikki pinnalla. Mutta lapset kasvaa ja ajat muuttuu ja nyt on parina päivänä menty lasten kanssa rannalle. Ja olen jopa nauttinut. Yksinkin.  Ja puolet lehdestäkin sain luettua. Mutta vain puolet, kuuden tunnin aikana.

Kirjoitin kesäkuussa täällä kuinka olen löytänyt uuden lempirantani. Sen jälkeen olen viimeisen viikon sisään löytänyt kaksi uutta lempirantaa. Eilen vietimmekin lähes kuusi tuntia Nabbenin rannalla lasten kanssa. Nabbenin ohi olemme ajaneet viikoittain keskimäärin neljä kertaa edestakaisin, se tekee kahdeksan rannan ohitusta viikossa. Se siis tekee yhteensä n. 840 kertaa täällä asumisen aikana. Kerran olemme keväällä käyneet rannan leikkitelineillä kääntymässä. Nyt oli siis suurensuuren askeleen vuoro; mennä uimaan ja rantailemaan tuolle yhdelle suosituimmista rannoista. Ja kävimmekin siellä sekä torstaina ETTÄ lauantaina. Torstaina olimme poikien kanssa vain noin tunnin ja eilen palasimme rantapaikalle kaikkien kolmen kanssa. Torstaina ylämaankarjakin tuli ylvimisensä jälkeen rantakaislikkoon moikkailemaan, aitaus kun yltää mereen asti.

Mikä idylli; kirkasta vettä, taustalla Maarianhamina ja punaisia venevajoja ja sitten vielä lehmiä! Välillä sitä pysähtyy miettimään, että onko tämä paikka edes todellinen.

Torstaina lehdessä varoiteltiin sinilevästä, sitä kun jo joillekin rannoille oli saapunut. Perjantaina joku kyseli ´Föräldrar på Åland´(vanhemmat Ahvenanmaalla) FB-ryhmässä sinilevästä. Tuo ryhmä on kyllä sellainen ´täällä-kysytään-ja-tiedetään-kaikki´ -palsta. Lauantaiaamuna sitten jännittyneenä itsekin kirjoitin kysyäkseni levätilanteesta, ettei tarvitsisi turhaan Maarianhaminaan ajella. Vastausta ei kuulunut ja riskillä lähdimme. Ja onneksi lähdimme. Kuusi tuntia vierähti hujauksessa.

Ranta on todella mahtava pienten lasten kanssa; vesi on kirkasta, pohja matala erittäin pitkälle ja uinti/hyppylautoista lähin on myös niin matalalla että pienetkin lapset voivat siitä huoletta hyppiä. Ja vaikka on heinäkuu ja turistikausi parhaimmillaan niin rannalla on ERITTÄIN paljon tilaa! Liekö muut paikalliset karanneet mökeilleen. Suosittelen!

Täältä löydät kartat joissa on merkittynä Ahvenanmaan yleiset pienemmät ja suuremmat uimarannat.