Ahvenanmaa kuulumisia

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

27.11.2018

Tänään tänne saapui talvi! On ollut niin ihanan kaunis päivä, että lapsetkin jäivät heti koulusta tultuaan 2,5 tunniksi ulos leikkimään ja kaakaotkin juotiin lumisateessa viltin päällä. Tytär vielä illalla hiihti koululle luokkailtaan, siitäkin kertyi yhteensä reilu viiden kilometrin lenkki. Parhaillaan latailen talvikuvia koneelle ja yritän niitä jaella teillekin huomenna.

Elämä on taas hurahtanut vauhdilla ja tuntuu kuin pari viikkoa olisi hukkunut jonnekin. Aloin jo kaksi viikkoa sitten keräillä puhelimen syövereistä kesäkuviani osallistuakseni tähän kesäkuvahaasteeseen. No, kuvia oli liikaa ja ne eivät ikinä siirtyneet sähköpostiin, josta olisin ne helposti tänne blogiin napannut. Tarkoituksena oli julkaista kuvat harmaana marraskuisena päivänä. Tänään tuntuukin vähän hassulta postailla tätä, kun päivä on ollut mitä kaunein – mutta tässäpä ne tulevat. Kaikki kuvat on otettu puhelimen kameralla, joten mitään teknisiä hienouksia ei ole teille jakaa kuvien yhteydessä. Kameran kaivoin vuosien tauon jälkeen nimittäin vasta muutama viikko sitten esille. Haasteen sain Kristiinalta ja alkuperäinen haaste löytyy täältä Tuplasti terapiaa -blogista, kannattaa kurkata ja osallistua!

Ensimmäinen kuvani on omenapuun kukinnoista (tuossa ylhäällä). Rakastan sen symboliikkaa; miten kauniista ja herkästä voi kasvaa jotain suurempaa ja hyvää ajan kanssa. Rakastan omenankukkia ja olen erityisen ihastunut tähän kuvaan, jonka kuvasin sinistä taivasta vasten. Punaisen eri sävyt sointuvat ihanasti sinisen kanssa.

Toinen kuva on Skånesta, jossa mieheni perheen kesämökki sijaitsee. Rakastan tämän kuvan moniuloitteisuutta; meri taustalla, kukinto edustalla ja siinä välimaastossa muuta kasvillisuutta. Taivas leikitteli väreillään lähes joka ilta tuon viikon aikana. Kuvan täysin palanut nurmikko muistuttaa puolestaan kesän kuivuudesta.

Olen tyytyväinen kukan ja taivaan harmonisiin värisävyihin ja kuinka tarkennus on tuonnaampana ja edustalla oleva kukka hieman häilyvä.

Kolmas kuva on mielestäni hyvä osoitus siitä, että puhelimellakin saa otettua hyviä kuvia – jos vain osaa. Perspektiivi, asettelu, värimaailma ja valon määrä ovat aina avaimia onnistuneeseen kuvaan.

Olin Helsingissä tapaamassa lukioaikaisia ystäviäni pitkästä aikaa – ties koska olimme viimeksi kaikki neljä onnistuneet tapaamaan yhdessä. Yhden jo lähdettyä kotiin päätimme vielä istua iltaa kolmisin. Meille se todella tarkoittaa rauhassa istumista ja keskustelemista. Itse en juo alkoholia ja en edes siis tiedä koska viimeksi, jos koskaan, olen ostanut tällaista drinkkiä. Keskustelu baarimikon kanssa meni jotenkin näin:

”Alkoholiton, mitäs ehdotat?”

”No jos mä tota otan vähän mustikkaa ja vadelmaa ja mansikkaa ja heitän siihen sekaan vähän limee ja sekotan.”

Osasi sekoittaa sen verran hienosti, että otin kuvan. 

Tunnelma. Siitä tässä kuvassa on kyse. 90-vuotias isoisoisä lastenlastenlastensa kanssa. Itse en ole koskaan tavannut kumpaakaan isoisääni, mieheni isoisästä sainkin sitten itsekin isoisän. Mielestäni on erityistä, että hän on saanut seurata meidän lastemmekin kasvua. Jokainen päivä ja vuosi on lahjaa. Hän muistaa Suomen sotavuodet ja kuinka ne Ruotsiakin koskettivat. Hän on nähnyt monen monta vaihetta maailmassa. Hän matkustaa edelleen vuosittain lämpöisemmille leveysasteille. Aikamoinen isoisoisä. Vaikka välimatkan takia tapaamiset jäävätkin yhteen tai kahteen kertaan vuodessa, muistoja on kertynyt senkin edestä. Tässä ”pojat” lukevat kolmestaan.

Ihkaensimmäinen ihkaoma mansikkani! Sain lasten hoitotädiltä mansikantaimia ja onnistuin saamaan niistä muutamia mansikoitakin.

Rakastan myös keittiömme lattiaa. Ja puuliettä! Muutimme siis keväällä tähän remontoituun taloon ja puuliesi tällä kirjoitushetkelläkin ihanasti lämmittää keittiötämme.

Kuvaa ottaessa mietin tapani mukaan, mikä olisi hyvä ja toimiva tausta – tällä kertaa mansikalleni. Mielestäni se sopi hyvin tähän keittiön maisemaan ja koska mansikka itsessään on aika pieni ja mitäänsanomaton niin taustalle sopi hyvin vähän ”enemmän tavaraa” eli sekä puuhella että monikuvioinen lattia.

Tämä kuva on selfie, ryhmäselfie. Niitä tuppaa kameraan kertymään. Tämä oli ehkä kesän kuumin päivä ja vietimme sen blogiyhteistyön merkeissä Smart Parkissa. Kuvasta välittyy mielestäni iloinen tunnelma. Erityisen kuvasta tekee se, että emme kovinkaan usein julkaise lapsistamme kuvia sosiaalisessa mediassa. Poikkeuksia teemme harvoin ja koska tämä kuva on jo kerran somessa julkaistu, ajattelin sen uudestaan nyt tähänkin laittaa. Mielestäni on mielenkiintoista pohdiskella somen etiikkaa. Rajat hämärtyvät usein ja yksityisestä tehdään julkista. Mikä on lapsen oikeus kaiken sen keskellä? Kenelle hänen yksityisyytensä kuuluu? Missä menee lapsen rajat? Muutama vuosi sitten Itävallassa olikin ensimmäinen oikeustapaus asian tiimoilta, kun lapsi täytettyään 18-vuotta haastoi vanhempansa oikeuteen. Kuinka moni on lukenut esim. Unicefin kirjoitukset aiheesta? Tästä voisin kirjoittaa koko illan, mutta enpäs sitä tee, vaan toivotan perheemme kesäisen fiiliksen kera ihanaa viikon jatkoa sinulle!

Haasteen saa Marjo Jotain kaunista -blogista!

  • Reply
    Kristiina Kortelahti
    28.11.2018 at 08:08

    Ihanan kesäistä! Ja kiva kun nappasit haasteen. Nyt alkaa talvikuvia tulla täältä meiltäkin päin. Tänäänkin on niin kaunista että ihan heikottaa.
    Mukavaa päivää sinulle!

  • Reply
    Ihana Ahvenanmaani
    28.11.2018 at 13:12

    Kävin kanssa tänään kunnon kuvausreissulla, oli niin kaunista! Ihanaa viikon jatkoa!

  • Reply
    Marjo / Jotain Kaunista
    28.11.2018 at 19:27

    Kiitos haasteesta, saa nähdä miten kauan miulla menee että kaivan kesäkuvat esiin, mutta kyllä ne tulossa on 😉

    Ihania kuvia ja tunnelmia siulla! ❤

  • Reply
    Ihana Ahvenanmaani
    28.11.2018 at 19:35

    Kiva juttu! 🙂
    Ja kiitos paljon!

  • Reply
    Pirjo
    29.11.2018 at 11:33

    Kaunista!

  • Reply
    Ihana Ahvenanmaani
    29.11.2018 at 12:32

    Kiitos!

  • Reply
    Mmrosg
    5.5.2023 at 06:25

    cialis 40mg buy cialis 40mg pills natural ed pills

Leave a Reply