High Chaparral – Smålandin Villi länsi

Monta vuotta ihmettelin appivanhempien luona vieraillessa, että mikä ihme tuo liikennemerkeissä lukeva High Chaparral oikein on. Ja vasta parisen vuotta sitten ymmärsin, että yksi Ruotsin suosituimmista perhekohteista sijaitsee puolivälissä meidän lasten isovanhempia ja isoisovanhempia. Suurin osa tutuistamme Manner-Suomessa ei ole kuullutkaan koko paikasta. Eiköhän siis olisi jo viimein aika käydä tutustumassa Smålandin Villiin länteen. Sanottu ja tehty, sukulaisviikonlopun jälkeisenä maanantaina suuntasimme High Chaparraliin. Ja ihmettelenpä kovasti, että miksi ihmeessä vasta nyt?

High Chaparral sijaitsee siis Smålannissa, Kulltorpissa, aivan E4-tien läheisyydessä. Värnamo on lähellä sijaitseva hieman isompi paikkakunta (ja meille niin rakas paikka isoisovanhempien takia). Matkaa High Chaparraliin Tukholmasta kertyy noin 390 kilometriä. Puisto on avattu jo vuonna 1966 ja se on saanut nimensä televisiosarja Karjatila High Chaparralin mukaan. Kaikki tämä oli minulle aivan uutta tietoa, vaikka paikan ohi olen ajanut kymmeniä kertoja. Onko teistä joku seurannut tuota sarjaa tai vieraillut tuolla Kulltorpin puistossa? Alueella sijaitseva Kristinastugan eli Kristiinan pirtti on aivan ihastuttava kahvila. Meidän perhettämme tosin kiinnosti itse talon historia ja vanhojen tavaroiden ihailu. Tähän en valitettavasti rupea nyt sitä sen enempää kertomaan, mutta mikäli ruotsi sujuu niin lukekaa ihmeessä talon ja koko High Chaparralin historiaa vaikkapa täältä. 

 

Mitä puistosta sitten oikein löytyy? Yksinkertaisesti Villi länsi! Alueella kävellessä tuntuu todella kuin olisi astunut johonkin vanhaan länkkärielokuvaan. Monet puiston vierailijoista olivat myös pukeutuneet ruutupaitoihin ja cowboy-hattuihin – myös monet aikuiset. Monilla lapsilla oli myös mukanaan nallipyssyjä, joten paukkeeseen oli vain päivän aikana totuttava ja illalla soi korvissa. Alueella myydään myös teemaan sopivia asusteita ja leikkipyssyjä, jos omat ovat unohtuneet kotiin tai haluaa päästä tunnelmaan konkreettisemmin.

Päivän aikana voi käydä katsomassa monia eri esityksiä. Infosta/lippuluukulta kannattaakin napata mukaansa lehtinen, johon on painettu kaikki päivän esitykset kellonaikoineen. Itse kävimme katsomassa Lucky Lukea ja Daltonin veljeksiä, Zorron seikkailuja sekä Villi Länsi Stunt -esitystä. Esityksiä oli jopa niin runsaasti, että piti todella suunnitella hyvin, että pääsi katsomaan kaikki haluamansa esitykset ruokailujen ja muun touhuamisen ohella. Näyttelijät (ja käsikirjoitukset) olivat näissä esityksissä myös hyviä ja laadukkaita. Täytyy itse asiassa todeta, että voittivat kyllä Legolandin esitykset laadullaan. Ainut miinuspuoli tuli äänentoistosta, joka oli miksattu liian kovaksi, se ihan sattui korviin. Ja kaikki esitykset ovat ruotsiksi. Tosin ruotsia taitamattomillekin ne ovat näkemisen arvoisia; hauskoja tai jännittäviä esityksestä riippuen. 

Zorron esitys tapahtui puistoalueen Meksikossa ja hetken aikaa etsimme esityspaikkaa. Esitys olikin sijoitettu keskelle aukiota ja tapahtui myös kattojen(!) päällä. Tämä teki esityksestä mielenkiintoisen, mutta myös hieman haasteellisen nähdä ja seurata kaikkia tapahtumia. Minulle kuitenkin pääasia oli, että sain nähdä Zorron – lapsuuteni sankarin. Minähän aikanaan kulutin VHS-kasetin kirjaimellisesti puhki, niin kovasti Zorroa katselin. Olinkin aivan onnesta sekaisin, kun huomasin vierailuamme edeltävänä iltana, että tuollahan on MYÖS Zorro!

Zorro oli siis minun suosikkini, mutta hyvänä kakkosena tuli kaikkien lastemme suosikki junamatka Vanhaan Meksikoon. Junan vaunussa sattui ja tapahtui. Jokaiseen vaunuun tuli lähtölaiturilta oma ”konduktööri” joka kertoi matkan kulusta. Dialogi oli tässäkin niin hyvää ja toimivaa, että nauroimme  aivan kippurassa. Niitä repliikkejä olemmekin nyt sitten kuulleet monen monta kertaa täällä kotona, kun lapset kertovat niitä toisilleen ja naureskelevat. Matkalla juna myös pysähtyi ja jouduimme keskelle kultaryöstöä ja ampumisvälikohtausta. Jouduimmepa myös junassa kuulusteltaviksi ja hyppimään yhdellä jalalla… Tälle junamatkalle lapset halusivat siis kaksi kertaa, niin hieno se heidän mielestään oli. 

Junamatka ja kullanhuuhdonta eivät sisälly pääsylippuun, mutta suosittelen siitä huolimatta erityisesti junamatkaa! Junamatka maksaa 50 kruunua/henkilö. Kullanhuuhdonnan jätimme välistä, koska tekemistä oli niin paljon muutenkin. Jokilaivalla ajelu sen sijaan kuuluu pääsylipun hintaan. 

Ruokapaikkoja alueelta löytyy runsaasti. Me päätimme syödä meksikolaista pikaruokaversiona. Ja siinä meillä kävi vähän huono tuuri, kun jouduimme jonottelemaan useamman kerran, koska pankkikortit eivät toimineet ja sitten kun olimme jo toisen ravintolan jonossa niin ne toimivatkin ja lopulta kassalla totesimme, että myös hiilihappo oli limsalaitteesta loppu. Hinta ja laatu eivät myöskään ihan kohdanneet toisiaan. Ehkä viereinen ”kunnon ravintola” olisi tarjonnut hieman laadukkaampaa meksikolaista. Alueen hampurilaisravintolat saivat etukäteen kehuja ystäviltämme, mutta halusimme meksikolaista tällä kertaa. Ehkä olisi pitänyt vain valita toisella tavalla. 

Ruokapaikkavinkkien lisäksi vinkkaan myös Setä Samulin vinotalosta (vähän kuin Metkula). Sinne nimittäin ei pääse kuin 20 henkilöä kerrallaan. Ja jos puistossa on satoja ja tuhansia vierailijoita päivittäin,  niin voitte vain kuvitella kuinka tuonne saa (pitää) jonottaa. Me emme jääneet jonottamaan puolta tuntia aikaisemmin erääseen näytökseen vaan menimme junamatkalle. Kun tulimme takaisin, jono oli jo noin 40 henkilön mittainen. En ollenkaan ollut ymmärtänyt, että talon sisälle pääsee vain yksi ryhmä noin kerran tunnissa. Seuraavan esityksen alkuun oli siis 45 minuuttia. Koska emme olleet varautuneet tähän, meni mahdollisuutemme tuohon taloon päällekkäin Villin Lännen Stunt -esityksen kanssa. Puoli tuntia jonotettuamme päätimme lopulta jakaantua. Minä lähdin poikien kanssa esitykseen ja tytär ja mies jäivät jonottamaan taloon. Kun me saavuimme illan viimeiseen stunt-esitykseen viisitoista minuuttia aikaisemmin, katsomo olikin jo melkein täynnä! Kannattaa siis hyvien paikkojen johdosta olla ajoissa liikkeellä. Nyt tosin oli myös heinäkuu ja kesän vilkkaimmat päivät puistossa. No, tytär oli tykännyt vinotalosta kovasti ja se oli hänen suosikkinsa (junamatkan lisäksi). 

Päivä oli siis erittäin onnistunut ja oli ihanaa, kun aktiivisen päivän jälkeen isovanhemmille ajoi vartissa ja perillä heidän luonaan odotti valmis ruoka pöytään katettuna. Suosittelen puistoa kyllä ehdottomasti Ruotsissa matkaaville, tämä on oikein tällainen ”salainen aarre”, päivän aikana kuulin vain yhden kerran suomea ja muutaman kerran saksaa, muuten mentiin skandinaavisilla kielillä, tilaa siis suomalaisille turisteille on! Perille on helppo löytää ja vastaavaa puistoa tuskin ainakaan mistään kovin läheltä löytyy. Ja miten ihanaa vaihtelua tällainen teemapuisto onkaan ”tyypillisille” huvipuistoille. Täällä lapset saavat tehdä ja kokea ihan eri tavalla kuin huvipuistolaitteiden keskellä. 

Suositukset siis todellakin täältä!

Lisätietoja löydät nettisivuilta.

Kartan avulla löydät perille.

Juttu on tehty kaupallisessa yhteistyössä High Chaparralin kanssa. 

(Pääsyliput ja puiston junamatkat on saatu.)